Sumatra, Jaava, Sulawesi.
Niin kauniita paikannimiä, että
ne tulivat varmasti runoilijalta.
Poikana unelmoin siitä, että
purjehtisin kauppareittejä pitkin.
Ansaitsisin omaisuuden
ja naisin mahtimiehen tyttären.
Kohtalo valitsi kuitenkin
vähemmän romanttisen suunnan.
Minusta tuli toimittaja.
En ole taloudellisesti menestynyt —
eikä rakkauden sarallakaan
ole onnistanut.
Vastahakoisesti jouduin erottamaan
mielikuvituksen ja todellisuuden.
Tämä tarina ei ole mielikuvitusta.
Ja vaikka se on tavallaan satu —
se on totta, ja siitä tuli
minun tarinani, ja hänen.
Kesällä 1817 Englanti näytti
vihreältä ja miellyttävältä.
Se saattoi silti olla
vaarallinen paikka.
Sortavia lakeja oli säädetty.
Kerjäläiset ja kulkurit roikkuivat
usein sotilaiden köyden päässä.
Siitä huolimatta yksi kulkija
onnistui välttämään armeijan —
kunnes työläiset näkivät hänet
Almondsburyssa.
Missä vaimoni on?
Missä rouva Hunt on?
Hän on yhä sisällä.
—George!
Menkää nyt kotiin.
Pyydän teitä.
He haluavat viisi shillinkiä
kulkurin ilmoittamisesta —
mutta hän ei näytä kerjäläiseltä,
herra Hunt.
Hoida työsi, George.
Hän ei ole mikään näyttelyesine.
Ulkomaalainenko?
—Kyllä, mutta ei ranskalainen.
Mitä jos hän on Korsikalta?
—Ei varmastikaan ole.
Minä osaan puhua ranskaa.
Korsikalla puhutaan ranskaa
tai mahdollisesti italiaa.
En tiennytkään. —Minä uskon,
että hän on turkkilainen.
Meillä oli portugalilainen
palvelustyttö sodan aikana.
Hän osoittautui mieheksi.
Miten se tarina liittyy
tähän tyttöparkaan?
Hän oli ranskalainen vakooja.
—Hän on selvästikin nainen.
Ette ole nyt Espanjassa!
—Kunpa olisinkin.
Olen hyvin pahoillani.
Anteeksi.
Vien teidät sivistyneeseen paikkaan.
Kiitos. Odotatteko täällä?
Tulkaahan nyt.
Suuri talo,
mutta hyvin tavallista väkeä.
Teillä on lahjoja siihen, rouva.
—Taitoni alkavat parantua.
Pastori tuli.
Hänellä on joku mukanaan.
Herra Worrall lähti Bristoliin
ja palaa huomenna.
Toivoin, että...
—Miksi luulette häntä turkkilaiseksi?
Hänen hattunsa takia.
Caraboo.
Caraboo. Onko se hänen nimensä?
—Hän ei ole sanonut sitä ennen.
Te... Caraboo?
Caraboo.
Worrall.
Worrall.
Minä olen rouva Worrall.
Worrall.
Pyydä herra Frixos luokseni
salonkiin. Pidä kiirettä.
Ei kreikkalainen.
Eikä turkkilainen.
Tietäisin sen kyllä.
Eikä hän ole kreikkalainen.
Voisitteko kysyä häneltä jotain
kielellänne?
Ehkäpä herra Hunt vie hänet sinne,
mistä hän löytyi.
Kysykää häneltä jotakin.
—Kyllä, rouva.
Puhutteko mitään muuta
vierasta kieltä?
Vain englantia.
Tekeekö turbaani hänestä
niin ulkomaalaisen näköisen?
Ehkäpä.
—Kultaseni...
Caraboo?
Hän on mustalainen, rouva.
Heitän hänet ulos.
En ole siitä niinkään varma.
Viekää hänet keittiöön.
Antakaa hänelle ruokaa ja vuode.
Onko sinulla nimeä?
—Anna hänen olla.
Kissako kielesi vei?
Etkö pidä lihasta?
Hän taitaa sanoa pitävänsä
ruoastanne, rouva Wilberforce.
En luota häneen.
Mitä herra Worrall mahtaa sanoa
palatessaan kotiin?
Herra Worrallin mielipiteet
eivät kuulu teille, Frixos.
Kyllä, rouva.
Nuku hyvin.
Herranen aika!
Tarvitsen ryypyn.
Tuo minulle juotavaa, Frixos!
—Tulen heti.
Hyvää huomenta, sir.
Olkaa hyvä.
Mikä helvetti tuo on?
Tuo on Homeroksen rintakuva
Chippendale—pöydällä.
Marmori on
italialaisesta louhoksesta...
Älä ole noin alentuva minulle!
Ei varsinkaan tähän aikaan aamusta.
Kuka tuo on?
—Saastainen kerjäläinen.
Kerjäläinen?
Rouva Worrall otti hänet tänne.
Tiedättehän laupiaan samarialaisen?
Kerjäläinen?
Köyhät mellakoivat eilen. Rakuunat
kutsuttiin. Seitsemän kuollutta.
En päässyt kotiin.
—Sehän on kamalaa.
Kerjäläisiä nukkuu pankin edessä.
Ja yksi nukkuu minun talossani!
Meidän talossamme.
Minä maksan siitä.
Ei hän ole kerjäläinen,
vaan muukalainen hädässä.
Me kaikki olemme hädässä.
Lähetin hänet Bristoliin.
Mitä sinä teit?
—Lähetin hänet oikeuteen Bristoliin.
Onko hänellä muuta omaisuutta
kuin nuo vaatteet?
Nyytti, jossa on liinavaatteita,
pala saippuaa, malspiikki ja omena.
Mikä teidän nimenne on?
Mikä teidän nimenne on?
Eikö hänellä ole rahaa?
—Nämä vierasmaalaiset kolikot.
Kaikki henkilöt ja vierasmaalaiset,
jotka kulkevat ovelta ovelle —
tuottavat häiriötä.
Kolme kuukautta vankeutta.
Näin yhden vangin puhuvan
hänen kanssaan.
Niinkö?
Tuokaa hänet tänne.
Tunnetteko tämän naisen?
En. —Näin hänen pälpättävän
naisen kanssa.
Hän vain opetti minulle
pari sanaa kielestään.
Mikä se sitten on?
—En tiedä, sir.
Mistä hän on kotoisin?
—En tiedä sitäkään.
Kysykää, miksi hän kulkee
ovelta ovelle Almondsburyssa.
Pelayan... poika.
Peleyan... poika.
Worrall.
—Rouva Worrall, senkin typerys.
Mitä hän sanoo?
—Hän sanoo jotain kubangista.
Tiedän,
että se kuulostaa typerältä.
Hän taitaa sanoa,
että hänen isänsä on kuningas.
Kubang. Kuningas.
Pilkkaatteko oikeutta, McCarthy?
—Minäkään en ollut uskoa sitä.
Voisinko kysyä, miten kubang
kirjoitetaan, herra Haythorne?
Halvatun journalisti.
—Herra Haythorne.
Voinko tulla neuvottelemaan?
En usko sanaakaan
tuon heittiön puheista. Tai naisen.
Kuningas!
—Nainen on selvästi vierasmaalainen.
Miten hän voisi tietää,
että ruoan pyytäminen on rikos?
Ei hän tietäisi sitä.
Minä pyydän teitä, herra Haythorne.
Asetan tytön herra Worrallin
huomaan, kunnes tiedetään lisää.
McCarthy saa kolme kuukautta
irtolaisuudesta.
Felix Gutch Bristol Journalista.
—Te siis olette herra Gutch.
Mietinkin, mikä mies kirjoittaa
häpeällisesti miehestäni.
Haluaisin kuulla neidin tarinan.
Milloin se vain sopii teille.
Kun miettii artikkeleitanne
mieheni pankista —
en usko hänen päästävän teitä
lähellekään kotiamme. Hyvästi.
Huomenta, herra Gutch.
—Huomenta.
En ollut ikinä nähnyt
itämaista prinsessaa.
Kuten ei rouva Worrallkaan.
Ihmiset uskovat kaksi asiaa.
Sen, mitä lehdestä luetaan,
ja sen, mitä he haluavat uskoa.
Kas niin.
Danke, Worrall.
—Hyvää yötä, tyttökulta.
Ajatella. Kuninkaallinen...
—Emme tiedä sitä varmasti.
Vihjaatte lehdessänne, että Tolzeyn
pankki harjoittaa väärinkäytöksiä —
ja sitten vielä
kehtaatte tulla tänne!
Seuraavaksi haluatte,
että pankki julkistaa lainat!
Ei sekoiteta näitä asioita.
Tyttö ei liity pankkiin mitenkään.
Hänen tarinansa on syytä kertoa.
Teidän hyvyytenne muukalaista
kohtaan ei jää huomiotta.
Älkää yrittäkö luikerrella
minun kotiini.
Tiedän kyllä,
että matelijan jalkanne on oven...
Rouva Worrall!
Taivas! Mitä hän tekee?
—Tuo on typerä paikka siihen.
Hakekaa hänet alas, Frixos.
Hän ei päässyt vielä psalmin loppuun.
—Ei tuo ole mikään psalmi!
Teen sen itse.
Pidelkää tikkaita.
Onko kunnon ote, Frixos?
—Kyllä on.
Tyttö!
—Tyttö? Caraboo, herra Worrall.
Prinsessa? Kultaseni?
Tulkaa tänne.
Tehän olette hovimestari,
eikö totta? —Kyllä, valitettavasti.
Herra Gutch.
—Rouva Worrall.
En tunne eksoottisia kuninkaallisia.
Sanonko majesteetti ?
Teette minusta narrin. Emme väitä
hänen olevan kuninkaallinen.
Sen teki maanmiehenne,
McCarthy.
Voitte päätellä asian itse.
Pystytte varmasti siihen.
Kultaseni.
—Ola, Worrall.
Onko suudelma kädelle sopiva?
—Kaipa sitä voi kokeilla.
Puhuuko hän englantia?
—Hän oppi pari sanaa.
Hän hyppäsi ilmeisesti laivasta
ja ui rantaan.
Haaksirikko?
—Ehkä hän oli orjana.
Sitten hän pakeni.
Esclave.
Hän on varsin kaunis.
Saanko tehdä pienen kokeen?
Gutch.
—Gutchee da.
Caraboo. Oletan,
että tämä on oikea kirjoitusasu.
Caraboo.
Caraboo.
—Herra Gutch...
Javasu.
Kubang... Kuningas.
Minun täytyy kertoa
herra Worrallille.
Se on hyvä tarina.
Orjuutettu prinsessa,
joka päätyy Englannin rannikolle.
Sillä myydään lehtiä.
Minun täytyy varoittaa.
He eivät halua
joutua naurunalaisiksi.
Tässä maassa perättömästä lausumasta
joutuu hirteen.
Herra Worrall...
—Herra Worrall?
Täällä olen!
Herra Worrall,
minulla on hyviä uutisia.
Prinsessa osaa kirjoittaa.
—Ai... hyvä. Hyvä!
Hyvä.
Olen kiinnostunut kaikesta,
mitä voitte kertoa.
Hän on varsin älykäs tyttö.
—Luuletteko, että hän on huijari?
Kyllä. Tunnen tuollaiset.
Worrallit eivät tiedä mitään.
He ovat idiootteja.
No niin, sir.
Herra on idiootti ja rouva
liian hyvä. Siksi tyttö huijaa.
Se on hyvä tarina. Pitäkää
minut ajan tasalla, korvaan sen.
Onko tämä Almondsburyn kylä?
—Kyllä on.
Joiko hän sen?
—Kulauksen. Hän ei pitänyt siitä.
Tyrkytit prinsessalle juotavaa
kärryissäsi.
Enhän. Annoin vain siemauksen
olutta. —Mitä sitten tapahtui?
Hän tuli kärryihini,
olin Tollesin Amonin kanssa.
Yritit kosiskella häntä
omalla tavallasi. —Enhän.
Sitten hän lähti Almondsburyyn.
—Maksoiko hän sinulle?
Hän jätti tämän jälkeensä.
Magdalena—sairaala
katuvaisille prostituoiduille.
Psalmeja, virsiä, rukouksia,
sääntöjä, tilaajaluettelo.
Niinkö siinä lukee?
Mistä hän sen sai?
Voinko pitää tämän?
—En osaa edes lukea.
Se ei tietenkään todista mitään.
Mutta ajatus...
Se oli lähes liian mieletön ja
ihmeellinen ollakseen mahdollinen.
En ota tästä vastuuta. Toivottavasti
et tee itsestäsi hölmöä.
Hän tarvitsee vaatteita.
—Kuka ne maksaa?
Ei hänellä ole rahaa.
Meidän pitää toimia oikein.
Ehkäpä tämä? Tai tämä?
Ehkä makusi on liian homssuinen.
Bristolin asut eivät ole muodikkaita.
Tietenkin!
Hän haluaa oman kansansa asun.
Ei sentään aataminasua.
Sen kanssa sopii...
Ei.
Ei.
Hän taitaa pitää tästä.
—Prinsessa valitsi yhden parhaista.
Tuonko hän laittaa, rouva Worrall?
—Se on hyvin itämainen.
Varsin itämainen.
Lippunne kertoo maailmalle,
että kotimme on teidän kotinne.
Niin pitkään kuin
päätätte jäädä Englantiin.
Olet huijari.
Tiedän sen, ja syljin keittoosi.
Ei, pahempaa. Kusin siihen.
—Puhutteko prinsessalle?
Kerron hänelle keitosta. Keittäjä
toivoo, että hän pitää siitä.
Tehän tiedätte,
ettei hän osaa englantia.
Kuten ei Frixoskaan.
Ehkä he ymmärtävät toisiaan.
Siinä näet.
Hän arvostaa sukkeluuksiani.
Vieraalle puhutaan vain
kun hän puhuu teille.
Voi sentään, hän väsähti.
Keittonne teki tehtävänsä, Frixos.
Vien hänet yläkertaan.
Voi raukkaa. Käyn katsomassa,
että hänellä on kaikki hyvin.
Hyvää yötä.
Samoin sinulle.
Mikä teitä vaivaa, Frixos?
—Ei mikään.
Rouva on
hyvin ystävällinen nainen.
Hän on pyhimys.
—Niin kuulemma.
Kun olin armeijassa Ateenassa...
Ateena, Akropolis ja demokratia.
Tapasin naisen, joka otti luokseen
kaikki kulkukoirat.
Lopulta hänellä oli 38 koiraa.
—38?
Mihin pyritte, Frixos?
—Siinä on koiria riittämiin.
Totta tosiaan.
Katso tätä.
Katsokaa, herra Frixos.
—Tehdä nyt noin kasvoilleen.
Näyttäkää nyt.
Herra Frixos...
Kun palaamme, pidä prinsessaa
yläkerrassa kymmenen minuuttia.
Tekeekö hän suuren sisääntulon
Apthorpen pariskunnalle?
Pitää tehdä vaikutus.
He ovat kruununprinssin ystäviä.
Katkaiset vielä niskasi, nainen.
Tule jo.
Voiko häntä jättää
palvelijoiden seuraan?
Tule. Ei hänellä ole hätää.
—Älä!
Prinsessa...
Jos kerrot totuuden,
emme kerro rouvalle.
Emme anna sinun komennella meitä,
olet yhtä alhainen kuin me.
Haluamme nähdä käsivartesi.
Käsivartesi. Haluan nähdä...
Hän ei taida pitää miehistä.
—Tee sinä se sitten.
Tietenkään hänellä ei ole niitä.
—Näit vain hänen kätensä.
Mihin muualle villit laittavat
tatuointeja? Takapuoleen.
Katsotaanpa.
Pidelkää hänen käsiään.
Työntäkää häntä eteenpäin.
Katsokaa tätä, herra Frixos!
Tekö täällä huusitte, herra Frixos?
En ole kovin usein väärässä,
rouva Wilberforce.
Mutta erehdyin hänen suhteensa.
—Pikku villi.
Kiitos, Betty.
Sisään.
—Herra Frixos tuli tapaamaan teitä.
Selvä. Kiitos, Tom.
Frixos!
Painatte herra Coleridgen teoksia.
Mielikuvitusrikas runoilija.
Valitettavasti sillä ei makseta
kahta uusinta laskua.
Onko mitään minulle?
—Sain selville jotain.
Hän puri minua, erittäin kovaa.
Tiedän, ettei sivistynyt nainen
purisi sillä tavalla.
Nyt en enää epäile.
Vain villi pystyy tällaiseen.
Asia on vakava, mutta ei todista
mitään. —Minulla on todiste.
Löysin kirjan herra Cookin matkoista
Tyynellämerellä.
Siellä ihmisillä on tatuointeja.
Tytöllä oli samanlainen.
Sehän on mielenkiintoista.
—Näin sen. Hänen jalassaan.
Hänellä oli erittäin kauniit jalat.
Ollakseen villi.
Jos paikka on suuri,
sen pitäisi olla tuottoisaa.
Miettikää Bagotia,
joka aloitti kauppareitin Ceyloniin.
Luulisi hänen isänsä antavan
mahdollisuuden kauppayhtiöön.
Pelastin tytön köyhäintalolta.
Jos olisi mahdollisuus sijoittaa...
Ottaisin teihin yhteyttä
heti ensimmäiseksi.
Tiedättekö, kuka rikkoi tämän?
Hankkiutukaa eroon hänestä.
Se on perintökalleus.
Mistä hän puhuu?
—Caraboo.
Luulen hänen sanovan,
että hän teki sen.
Herran pieksut.
—Hänellä on makua, herra Worrall.
Tuokaa hänet Bathiin. Voisimme
esitellä hänet tanssiaisissa.
Javasu—asussa!
Siitä tulisi melkoinen sensaatio.
Se voisi olla hieman liikaa,
lady Apthorpe.
Mukavaa, kun tulitte. Prinsessa
ei ole ollut kiinnostunut pianosta.
Aloitetaan Franz Schubertilla,
jos se sopii prinsessalle.
Luulen niin. Lady Apthorpe?
Mitä nyt, Frixos?
Tutkin turbaania.
Prinsessan kunniaksi.
Mainiota.
Kutsuisitteko muut tänne?
Kanelia, santelipuuta...
Ja Kublai—kaani antoi rakentaa
palatsin uljaan Xanaduun.
Kardemummaa.
Hyvä luoja!
Pitääkö meidän olla paikalla?
—Kyllä.
Vihaan musiikki—iltoja.
Eikö totta, Frixos?
Asiaan liittyy myös
diplomaattinen puoli.
Jaavalaiselle liittolaiselle
olisi käyttöä.
Jos se onnistuisi,
se huomattaisiin hovissa.
Siitä seuraisi
vähintään ritarin arvo.
Ehkäpä aatelisarvo,
jos voin vaikuttaa asiaan.
Se ilahduttaisi rouva Worrallia.
Minua eivät sellaiset asiat liikuta.
Olkaa hiljaa, herra Worrall.
Hänen ylhäisyytensä
kuulostaa kyllä hyvältä.
Mikä hätänä, kultaseni?
Lopettakaa soittaminen.
Jatkakaa vain.
On kunnia soittaa Schubertia
noin herkälle kuulijalle.
Erittäin miellyttävää.
Schubert oli upeaa. —Oliko?
Se oli ihastuttavaa.
—Tämä oli todellinen ilo.
Se oli kunnia, Apthorpe.
—Älkääkä unohtako...
Vaununne odottavat.
Hyvää yötä.
Ajatella, että hän vollotti siten.
Minusta se oli hurmaavaa.
Hän kuolee toki tylsyyteen.
Vielä viisi minuuttia Worrallin
kanssa, ja olisin itsekin itkenyt.
Näkemiin.
Naurettava pariskunta!
—Tulkaahan nyt.
Monopoli. Maustemonopoli.
Minusta tulee todella rikas.
Koska en ole nähnyt tatuointia,
en voi sanoa mitään,
mutta tämä on
pelkkää töherrystä.
Ei malaijia eikä jaavaa. Eivätkä
nämä ole kiinalaisia kirjaimia.
Entä kolikot?
—Jaavalaisia, intialaisia...
Jokainen merimies voi tuoda
sellaisia tullessaan.
Luulin sitä ensin huijaukseksi.
Näiden perusteella
vaistonne osui oikeaan.
Hänessä on jotain, ylpeyttä
ja rohkeutta. En voi sivuuttaa sitä.
Hän on huijari.
Hänellä on sentään mielikuvitusta.
Haluaisin nähdä tämän tulkinnan
itämaisesta kuningattaresta.
Yritätte päästä hänestä eroon.
—Emme todellakaan.
En halua kohdella häntä huonosti.
Tämä on puhtaasti akateemista.
Hän puhuu kieltä,
jota en ole ennen kuullut.
Kaikki varovat huijareita.
Rouenissa vangittiin suutarin poika.
Hän väitti olevansa Ludvig XVII.
—Luin siitä. Ranskalaiset!
Mahdollisten sijoittajien luottamus
riippuu täysin tästä tytöstä.
Eikö totta?
Ei.
Ei. Malabaric.
Ei.
Jaaha, mangeehan.
Ei.
Mandariinikiina.
Ei.
Ei.
Tiedättekö, mikä tämä on?
Tietenkin tiedätte.
Se on laskunuora.
Tunnettu
itämaisissa kulttuureissa.
Ehkä haluatte näyttää herroille,
miten se toimii.
Kaksi, neljä, kuusi viikunaa.
Kuusi.
Näyttäkää meille kuusi.
Hänen laskujensa mukaan
pöydällä on noin 2 000 viikunaa.
Ehkä hän käyttää eri tapaa.
—Jokainen näkee, että niitä on kuusi.
Hän ei silti osaa laskea niitä
nuoralla. Kiitos, herra Worrall.
Teillä on hieno talo, ja nautin
aina ollessani poissa Oxfordista.
Se ei todista mitään.
Itä—Intiassa on tuhansia saaria.
Ehkä yksi on jäänyt huomaamatta.
Anteeksi mitä?
Mitä se tarkoittaa?
—Meloo tarkoittaa mustaa.
Monissa eri kielissä
Intiassa ja Aasiassa.
Hampaanne ovat mustat.
Ne pitäisi poistaa.
Tutkitteko pakaroiden merkit?
—En toki. Minä te minua pidätte?
Pitäisikö tehdä se nyt?
—Hän ei halua sitä.
Kuten herra Frixos huomasi.
—Ehdotatteko, että riisumme hänet?
Mitä se tarkoittaa?
—Jumalaa.
Siinä on järkeä.
Hän meni rukoilemaan.
Eikö tuo muka ole pakana?
Voisinko jäädä tänne
sen sijaan että palaan yliopistoon?
En halua luovuttaa ennen kuin
olen tutkinut asiaa lisää.
Ilmoitatteko minulle tuloksista?
—Totta kai.
Varsin mielenkiintoista.
Gola phene fo, Gutchee da.
Mitä se tarkoittaa?
—Varmaankin hyvästi .
Sitä minäkin arvelin.
Mutta ei rejangissa
tai lampungissa.
Kevyesti kädestäni kiinni.
Juuri noin.
Olette kamala huijari.
Tuhma tyttö, jonka otan kiinni.
Caraboo? Caraboo!
Se on yllätys.
—Millainen yllätys?
Enhän minä voi kertoa.
Pyöreä. Maailma on pyöreä.
Yritin kuvitella hänet
omassa maailmassaan.
Kaukaisessa paikassa,
jolla on kaunis nimi.
Palasin silti aina kiehtovaan
ja monimutkaiseen ajatukseen.
Ajatukseen tavallisesta tytöstä,
jolla on hyvä mielikuvitus.
Harrison, järjestön tarkastaja.
—Kiitos, kun tulitte.
Teillä on hyvä kuoro.
—He harjoittelevat paljon.
Mitä näille naisille tapahtuu?
Yritämme löytää heille töitä.
Osa elää uutteraa elämää.
Toiset taas
lipeävät takaisin kadulle.
Löysin rukouskirjanne
Almondsburyn läheltä.
Toivoin näkeväni siinä nimiä.
He kirjoittavat nimensä niihin.
Siinä ei ole nimiä.
—Sitten se kuului suojelijallemme.
Lahjoittajat saavat tällaisen.
Saisinko listan suojelijoista ja
vuoden sisään lähteneistä naisista?
Kirjoitan artikkelia
ja haluan tavata heidät.
Millaista artikkelia?
—Kunniallista.
Kunnioitan tekemäänne työtä
ja ystävällisyyttä, jolla sen teette.
Olen hyvin kiitollinen tästä.
Rouva on puhunut siitä lakkaamatta,
kuten koko Bath.
Bath suorastaan kihisee.
Koko kaupunki puhuu hänestä.
Tapasin Apthorpen ja Hobhousen.
Kumpikin on kiinnostunut
sijoittamisesta. He kyselivät...
Mainiota!
Niinhän siinä käy. Sana leviää,
he haistavat mausteet.
Tuolla on taas se toimittaja.
—Artikkelit herättävät kiinnostusta.
Nautin todella artikkelistanne.
Näytin sen prinsessalle.
—Pystyikö hän lukemaan sen?
Hän tulee luultavasti
pienestä naissoturien heimosta.
Onneksi hän ei ollut
Napoleonin kera Waterloossa.
Lordi Millingdon sanoi samaa.
—Joko he ovat tavanneet?
Jos hän olisi ollut kadulla
ja keksinyt oman kielensä —
huijatakseen luokkaa,
jota hän on oppinut pelkäämään...
Jos hän olisi tosiaan
pystynyt siihen —
vaalisin häntä lopun ikääni.
Hollanti valloitti monia saaria —
mutta on silti monia,
jotka eivät ole kauppareiteillä —
eikä niitä ole havaittu ja tutkittu.
Me uskomme, että prinsessa tulee
jostain Mindanaon läheltä.
Hänen murteensa on
maguindanao.
Luitte varmaan herra Gutchin jutun
Bristol Journalista —
ikävistä olosuhteista,
joissa hän saapui rannikollemme.
Merimiehet veivät hänet
ja myivät orjaksi kauppalaivalle —
jolta hän pakeni hyppäämällä
rohkeasti Bristolin kanavaan.
Prinsessan hiuskiehkura.
Saako olla muistoesine?
Oletteko koskaan
käynyt Lontoossa?
Caraboo kirja.
—Olette siis nähnyt sen ennenkin.
Kirja Caraboo.
—Antoiko joku sen teille?
Antoiko joku sen teille?
Caraboo kirja.
Sallitteko?
—Gutchee da.
Olen pahoillani,
mutta tarvitsen sitä.
Gola phene fo.
Prinsessa?
Tatuointi...
Teidän luvallanne, prinsessa.
Voitte luottaa minuun.
Vilkaisen vain.
Tämä on puhtaasti
akateemista tutkimusta.
Vielä vähän ylemmäksi...
Kyllä... ei, prinsessa...
Tuo on jo liikaa.
Voi taivas!
Täydellistä...
Rouva Worrall!
—Herra Wilkinson?
On sunnuntai! —Älkää tehkö
hätäisiä johtopäätöksiä.
Tutkin tatuointia
vain tieteellisestä mielenkiinnosta.
Niin varmasti.
Säädyllisyyden nimissä paikalla
pitää olla palvelustyttö. Hyvää yötä.
Mikä hätänä, professori?
Minussa ei ole koskaan
ollut tällainen liekki.
En tiedä, mihin suuntaan mennä.
Miesparka.
Teki itsestään hölmön.
Hän palveli tarkoitustaan.
Saisinko olla rauhassa? Ihan kuin
täällä olisi kiimainen narttu.
Herra Worrall!
Joko lopetitte, sir?
—En lopettanut.
Olette kaukana kotoa.
Ja ehkä yksinäinen.
Prinsessan velvollisuus on
kuninkaallista asemaansa kohtaan.
Miten hän ymmärtäisi sen?
Miehiä, ei.
Ei miehiä. Ymmärrätkö?
Ei miehiä. Eikä ketään muitakaan.
—Ei niin kovaa. Pelästytät hänet.
Käytimme paljon rahaa teihin.
Tuo ei ole halpa vuode.
Eiköhän asia ole jo selvä.
—Toivottavasti.
Rejang. Sanoinhan,
että hän puhuu totta. Ne silmät.
Tapaammeko syysjuhlassa?
—Ikävä kyllä ei. Lähden Lontooseen.
Jokaista riivattua miestä
on syytä sääliä.
En ollut kiinnostunut vain
tarinasta, vaan myös hänestä.
Vaikka halusinkin saada
tytöstä jotain selville —
osa minusta iloitsi,
kun en löytänyt mitään.
Jos olisin löytänyt
toisenlaisen tarinan —
julkaisemalla sen
olisin tuominnut hänet.
En ota enää ketään sieltä.
Tyttö varasteli.
Ovella kävi aina miehiä,
jotka odottelivat talleilla.
Miten hänen kävi?
—Hän hukkui Chathamissa.
Onpa kammottavia maalauksia!
—Kaikki kalusteet ovat melko kamalia.
Täällä on joku. Missä kaikki ovat?
—He menivät kirkkoon.
Mikset sinä ole kirkossa?
—Olen katolilainen.
Tyttöseni, emme tulleet tapaamaan
Worralleja, vaan prinsessaa.
Vie minut hänen luokseen.
Katsokaa tätä.
—Se on hieno.
He eivät varmaan edes tiedä,
että se on täällä.
Rupert! Selitin prinsessalle —
että itse kruununprinssi
on pyytänyt häntä tanssiaisiin.
Mitä majesteetti vastasi?
—Että hän tulee mielellään.
Enpä olisi arvannut,
että puhut javasua.
Mikä ämmä!
—Kuka heistä?
Lady Apthorpe. Prinsessalla
ei varmasti ollut valinnanvaraa.
Ei niin. Minun piti ottaa prinsessan
lippu, ja he veivät hänet.
Me lähdemme tanssiaisiin.
—Ei. Se on niin nöyryyttävää.
Sitten meitä nöyryytetään.
Eipähän ole ensimmäinen kerta.
Tulin tapaamaan rouva Peakea.
—Tulkaa sisään.
Meille tuli kolme tyttöä vuodessa.
Pidän sitä velvollisuutena.
Miten heidän kävi?
—Miksi se teitä kiinnostaa?
Herra Gutch kirjoittaa artikkelia
järjestön työstä.
Kaksi heistä on yhä täällä.
Kolmas meni toiseen taloon.
Mutta hän ei koskaan ollut...
prostituoitu.
Kun kysyttiin kadulla olosta,
hän luuli että tarkoitetaan Lontoota.
Hän oli yksinkertainen tyttö.
Miltä se tyttö näyttää?
Onko hän kaunis?
Ei minusta. Mutta miehet
ajattelevat asiaa niin eri tavalla.
Et kai sanoisi häntä kauniiksi,
vai mitä?
En sanoisi.
Mary Baker. Hän asuu
rouva Matthewsin luona Claphamissa.
Rouva on ystävällinen
ja pitää tytöstä. Annan osoitteen.
Sitten näette itse, oletteko
samaa mieltä tytön ulkonäöstä.
Jos hän on töissä Claphamissa,
se ei ole tarpeen.
Saata herra Gutch ulos, Charlotte.
Paljon kiitoksia.
Gola phene fo.
Se tarkoittaa hyvästi .
Millä kielellä?
—Se on Maryn kieli.
Ne kolme sanaa tekivät
mielikuvituksesta totta.
Hänen majesteettinsa,
kruununprinssi.
Rakas Margaret. Nyt tanssitaan!
Kuningas?
—Ei, hänen poikansa.
Hän on ihan toisenlainen kuin muut.
Miten nokkelaa. Katsokaa,
miten hienoiksi laittauduimme.
Majesteetti,
hänen kuninkaallinen korkeutensa —
prinsessa Caraboo
Javasun saarivaltiosta.
Saammeko opastaa
uuden serkkumme tanssiin —
jonka lehdistö julisti
epäterveelliseksi, huonomaineiseksi —
ja riettaaksi?
Menkää vain.
Mies vai nainen?
Harkitsematon asuvalinta, Charles.
Tämä on erittäin yksinkertaista.
Taakse, sivulle, yhteen.
Yksi, kaksi, kolme.
Taakse, sivulle, yhteen.
Yksi, kaksi, kolme.
Hän on hyvä tanssimaan,
Margaret.
Varsin lumoavaa.
Ihanaa.
Kun uusi paviljonkini Brightonissa
valmistuu, muutatte sinne.
En mene tuonne.
—Minä en ainakaan mene tuonne.
Tämä on niin nöyryyttävää.
Tunnen itseni naurettavaksi.
—Niin minäkin.
Gutchee da.
Teidän korkeutenne.
—Kuka tuo mies on?
En tiedä. —Nykypäivän aristokraatit
eivät kunnioita kuningasperhettä.
Hän on varmaan republikaani.
Mary? Mary Baker?
Tiedän, että olette
Mary Baker Witheridgestä.
Pelkään puolestanne.
Pelkään, että paljastutte.
Seuraukset tulevat
olemaan kammottavat.
Olette Mary Baker. Ymmärrättekö,
millaiseen vaaraan antaudutte?
Mary... Piittaan siitä,
miten teidän käy.
Te pidätte tätä huvittavana,
mutta se on hullua ja vaarallista.
Prinsessa?
Onko meillä kunnia
saada seuraava tanssi?
Kuka tuo oli?
Hän näytti Byronilta.
Seuratkaa meitä, sir.
Javasu, yksi, kaksi, Javasu...
Herää.
—Mitä nyt?
On aamu.
—Tanssivatko he yhä?
Ei, on hiljaista.
—Taivaan tähden... Mitä nyt tehdään?
Pitäisikö meidän mennä sisään?
Tai sinun?
Aivan. Odotan täällä.
Jane...
Sääli, että tulit niin myöhään.
Sinulta jäi väliin upea ilta.
—En tiennyt, olinko kutsuttu.
Totta kai olit.
Voi sinua hassua.
Hyvää työtä, rouva Worrall.
Kultaseni, hyvin toimittu.
Herra Worrall!
Hyvänen aika,
he lähettivät joukot peräämme.
Seis! Kruununprinssin nimissä,
pysähtykää!
Luutnantti Gordon
palveluksessanne.
Kruununprinssi antoi tehtäväksi —
saattaa teidät ja palvelijanne
asuinpaikkaanne.
Mikä kunnia!
—Sehän on hienoa.
Hyvin toimittu, luutnantti.
Välittäkää meidän surun...
Kiitollisuutemme prinssille.
Jatkakaa.
Eteenpäin!
Tytön tarina myisi hyvin,
mutta se oli enemmän kuin tarina.
Hän oli mitä ihanin olento.
En aikonut vaarantaa häntä.
Olin saattanut hänet
jo kylliksi vaaraan.
Tässä on juttu tanssiaisista.
—Tässäkö kaikki?
En sittenkään halunnut
pitkää versiota.
Lordi ja lady Apthorpen
tanssiaisissa —
prinsessa Caraboolla oli
valkoinen, tyylikäs asu —
ja hänen tanssiparinsa
olivat komeita...
Jatkakaa, herra Frixos.
Kaikkein innokkain ja sitkein
ihailija oli itse kruununprinssi.
Kruununprinssi!
Toivottavasti majesteetti hyväksyy
tämän kutsun —
vaatimattomiin tanssiaisiin täällä
marraskuun lopulla.
Toivomme, että äskettäinen
vierailunne rohkaisee prinssiä —
kunnioittamaan
meidän juhlaamme.
Ymmärtääkö hän?
Hän tulee ymmärtämään.
Jatkakaa vain, rouva Peake.
Kun kerroin Charlottelle
prinsessasta lehdessä —
hän sanoi, että Mary Baker,
joka oli palveluksessamme —
oli usein kertonut sadun
samaisesta prinsessasta.
Hänet siepattiin, myytiin orjaksi
ja hän hyppäsi Bristolin kanavaan.
Eikö olekin outo sattuma?
Mary?
Mary?
Etkö tunnista minua?
—Se on Mary.
Siitä ei ole epäilystäkään.
Otin tuon tytön palvelustytöksi.
Onko se totta?
Olen hyvin pahoillani, rouva.
Olen hyvin pahoillani.
Arvoton, hänen takiaan.
Arvoton!
Piru periköön hänet.
Hän valehteli, väärä vala.
Oikeudenkäynti vain
pahentaisi pankin asemaa.
Pankki on mennyttä. Kaikki tietävät,
miten hölmöjä olimme.
Me olemme todellisuudessa syyllisiä.
—Ketkä? Mekö?
Me halusimme hänen olevan
prinsessa. Sinä ahneudesta —
ja minä saadakseni
muiden ihailua.
Kristityille opetetaan,
että siunattuja ovat laupiaat.
Pötyä! Laki on laki.
Tuomarin ja kansalaisten vastuulla —
on panna sellaiset rikolliset
köyden jatkoksi.
Eikö totta, Sam?
—Ette voi hirttää tyttöä sen takia!
Kyllä voin.
—Meillä on moraalinen vastuu.
Herra Worrall, vasta nyt
näen todellisen luonteenne.
Tyttö hirtetään huomenna.
Oletteko mukana?
Totta kai olen.
Rouva Worrall, voisimmeko puhua?
Herra Worrall sanoo,
että hänet hirtetään.
Prinsessaparka.
Tekevätkö he niin?
Totta kai.
Ihmisiä on hirtetty vähemmästäkin.
Mutta tulla nyt hirtetyksi...
Kunpa olisin uskaltanut
tehdä saman kuin hän.
Hän huijasi kaikkia
ja vietti elämänsä parasta aikaa.
Tyttö tanssi koko illan
kruununprinssin kanssa.
Minusta se on hienoa.
—Niin minustakin.
Tuo on Worrallin parasta punaviiniä!
—Viis hänestä.
Majesteetille. Hän ei ole
kreikkalainen tai ranskalainen.
Ei intialainen, afrikkalainen
tai venäläinen.
Hän on
meidän oma prinsessamme.
Kauan eläköön prinsessa Caraboo.
Kauan eläköön prinsessa Caraboo.
Tulitte varmaan ilkkumaan minua.
En tullut sitä varten.
Olen pahoillani, että huijasin
rouvaa, koska hän oli kiltti.
Mutta ne muut...
Herra Worrall ja muut.
Heistä en välitä.
—He voivat tulla teille kalliiksi.
En piittaa siitä,
mitä minulle tehdään.
Minä piittaan. Tekonne ei ollut
tuomittava, vaan vaikuttava.
Seikkailu.
—Seikkailu...
Niin se kai olikin.
Miten keksitte tarinan?
Ja kielen.
Se on mielikuvituksellinen
saavutus. —Niinkö?
Ei se ollut kovin vaikeaa.
Merimiehet kertovat aina
kaukaisista maista merten takana.
Siitäkö se sai alkunsa?
—Ei.
Lontoosta.
Näin ranskalaistytön kerjäävän.
Ihmiset säälivät häntä
enemmän kuin omiaan.
Päätin esittää ranskalaista.
Minut vietiinkin ranskalaisen luo.
Siksi piti esittää, että olin
joku toinen. Siitä se alkoi.
Se oli helppoa.
Kun olin hän, prinsessa...
Olin tosiaan hän.
Muutuin häneksi.
Se tuli luonnostaan.
En ole enää Mary Baker.
Olen hän.
Haluaisin kuulla hänen tarinansa.
En kerro sitä.
Siihen menisi koko yö.
Kertokaa osa siitä.
Pieni osa.
Siitä asti, kun hän pakenee
kapteenin luota. Mikäli haluatte.
Maata näkyvissä , merimies huusi.
Prinsessa ei tiedä, mitä se
tarkoittaa, mutta hän näkee maata.
Se on vihreää ja ihanaa,
kuten meri on sinistä.
Yksi merimies laulaa Englannista,
kuin mies rakastetulleen.
Prinsessa ilahtuu nähdessään maan.
Hän alkaa itkeä.
Kapteeni yrittää
lähettää hänet ruumaan.
Prinsessa huutaa:
Holia wasist crampon!
Se tarkoittaa:
Päästä irti, senkin karkea konna.
Olen kuninkaallista verta,
joka on sinistä kuin safiiri.
Hän sukelsi laidan yli
ja ui rantaan hyvävoimaisena.
Te nauratte minulle, herra Gutch.
En tosiaankaan.
Se on hyvin kaunista. Jatkakaa vain.
Kun kyyneleet olivat kuivuneet,
hän saattoi nähdä Englannin.
Maa täynnä murhetta ja puutetta.
Ihmiset kerjäävät
ja näkevät nälkää.
Prinsessa vaelsi maaseudulla
kylästä toiseen.
Useimmat ihmiset olivat ystävällisiä.
Hän sai ruokaa ja yösijan.
Hän tuli kylään,
jossa hän jäi kiinni kerjäämisestä.
Mutta eihän hän kerjännyt.
Koska prinsessat
eivät kerjää koskaan.
Ei edes silloin,
kun he ovat kuolemassa nälkään.
Siksi hän ei ole tehnyt
mitään väärää. Ja se on totuus.
En ole tehnyt mitään väärää.
En oikeastaan.
En niin, että joutuisin hirteen.
Teen kaikkeni sinun puolestasi,
Mary. Lupaan sen.
Toimitatteko nämä
herra Gutchille?
Kiitos.
Pyytäkää häntä odottamaan
kirjastossa. —Hän vaatii sitä.
Kuka vaatii?
Tämähän on skandaali! Herjausta,
ja tullaan käsittelemään niin.
Siinä kerrotaan teidän ja muiden
pankkivirkailijoiden petoksesta.
Tulette vastaamaan siitä. —Saanen
muistuttaa, että olen tuomari.
Paperit osoittavat,
että jaoitte seteleitä —
moninkertaisesti
talletusten arvosta.
Paperit kuuluvat pankille. Vaadin
saada tietää, mistä saitte ne.
Eikö se riitä, että ne ovat minulla?
Minulla on ehdotus.
Vaihtokauppa.
Yksi petos toista vastaan.
Mary,
aamulla lähtee laiva Amerikkaan.
Ja sinä menet sillä.
—Voi, rouva!
Tässä ovat vaatteesi.
Ja 20 guineaa.
Vie tämä kirje Moravian nunnille,
kun saavut Philadelphiaan.
Kiitos, rouva Worrall. En koskaan
unohda ystävällisyyttänne.
Älä minua kiitä.
Kiitä herra Gutchia pelastumisestasi.
Ja voin kiittää sinua
omasta pelastumisestani.
Toivotan sinulle onnea, Mary.
Toivotan teille menestystä
Amerikassa, prinsessa.
Kiitos, herra Frixos.
Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen
on aika ilmoittaa, että jo riittää.
Järjestin sinulle asunnon Bristoliin.
Palvelijat jäävät luokseni.
Bettyä lukuun ottamatta.
Tarvitset taloudenhoitajan.
Kirjoitatteko minulle?
Haluaisin kuulla, miten prinsessa
pärjää uudessa maailmassa.
Uudessa maailmassa.
Siitä tulee uusi maailma minulle.
Ehkä en palaa enää koskaan.
Ehkä palaatte vielä joskus. —Ehkä
tekin päädytte vielä Amerikkaan.
Jonain päivänä.
—Ehkäpä.
En voisi toivoa sen enempää.
Tyttö oli ojentanut kätensä minulle
odottamattomalla tavalla.
Ja nyt annoin hänen lähteä.
Gola phene fo!
Gola phene fo.
Miten usein mies löytää
rakkauden elämässään?
Hyvin harvoin.
Ehkä kerran.
Enkä minä uskaltanut
kertoa tunteitani.
Pelkuri sisälläni pakeni
turvalliseen, tylsään elämään.
Tarvitsetteko jotain
piirakkakauppiaalta? —Ei kiitos.
Tämä oli todellisuuteni.
Olin painaja ja julkaisin lehteä.
Olin varmaankin
vastuuntuntoinen mies.
Vai olinko?
Kutteri paapuurissa!
Kääntäkää alusta hieman,
herra Marler.
Mitä kieltä tuo on?
—Iiriä.
Se tarkoittaa:
Siinä sinä olet. Tässä olen.
Rouva Worrall!
Näittekö lehden?
—En, miten niin?
Prinsessa Caraboo
Napoleon Bonaparten seurassa.
Eihän se voi olla totta.
—Se on hyvä tarina.
Prinsessan Amerikan—laiva
joutui kovan myrskyn kouriin.
Se kulki
Saint Helenan saaren läheltä.
Prinsessa vaati tulla
esitellyksi keisarille.
Viikkoa myöhemmin prinsessa
ja herra Gutch lähtivät Amerikkaan.
Se on todella hyvä tarina.
Onkohan se totta?
Suomennos: Ilse Rönnberg
Scandinavian Text Service 2016